lauantai 4. marraskuuta 2017

Yksi, kaksi tai kolme lasta - mikä on erilaista?


Ystäväni kysyi minulta, että mikä on erilaista nyt kolmen lapsen kanssa kahteen tai yhteen verrattuna. Välitön spontaani vastaukseni oli, että pyykin ja tiskin määrä! Jäin kuitenkin miettimään asiaa, ja tulipa tässä mieleen pari muutakin muuttunutta asiaa:

Meteli ja öykkämöykkä. Heppu ja Tyty ovat kovaäänisiä (mistä lie perittyä). Nyt kun Tredjekin tykkää harjoitella äänenmuodostusta ölisemällä, komentohuudoilla ja kaikenmaailman kurnutuksilla, on kotonamme jatkuva kakofonia.

Joku tarvitsee koko ajan jotakin. Mutta niin tarvitsi mielestäni ennenkin. Ei muutosta siis.

Lasten kiinnittely autoon kestää. Kauan. Isommat kiipeää kyllä itse istuimiinsa, mutta turvavöiden kiinnikliksauttelut ja palkin asettelut ja turvakaukalon rusikoinnit telakkaan ja ja ja...

Jemmalaatikot vie tilan kaikelta oikeasti tarpeelliselta. Siis kaikenkarvaiset säilytysboksit, joihin jemmaan pieneksi jääviä vaatteita ja muita vermeitä. Ja minähän jemmaan tosi vähän mitään, mutta silti näitä kertyy. "Tredjelle hanskoja jne" "Talvikenkiä 25-27" "Sandaalit yms 26-30" "Kesärompetta 104-122". 

Oma aika. Huutonaurua. Mmmmmitä se on? Tämäkään ei kyllä pidä ihan paikkaansa, koska "omaa" aikaa kyllä piisaa arkisin Tredjen päiväuniaikoina, kun isommat lapset ovat päiväkodissa. Ei se toki mitään varsinaisesti omaa vapaa-aikaa ole, mutta ehdinpähän vaikkapa pyykätä nakutella blogia. Tähän on myös tulossa muutos: kalenteristani löytyy loppuvuodelle useampi lapsivapaa ilta! (Onnea Mies.)

Kaksi lasta on maailman helpoin rasti. Tämä ei ole pelkästään (eipä!) sitä perus-useamman-lapsen-äidin-mahtailua että more is more, mutta ihan oikeasti: nyt jos kaitsettavana on vain kaksi kolmesta, se tuntuu melkein kuin ei olisi lapsia mukana ollenkaan. Ei ole väliä millä kombolla ne kaksi on mukana: esimerkiksi neuvolareissulla Tredje + Heppu = ooh mikä vapaus ja helppous, mennäänpä vielä vaikka smoothielle ja kierretäänkös vähän kauppoja ja työnnäpä Heppu vähän noita rattaita niin minä sovitan parit kengät ja ja ja. .. (HUOM: tämä ei pätenyt silloin kun lapsia oli oikeasti vain kaksi. Silloin yhden kanssa hengailu tuntui samalta.)

En (aina) stressaa jokaista valintaa. Tiedän jo, että on monta tapaa kahlata ainakin vauva- ja taaperovuodet läpi aiheuttamatta sen suurempaa positiivista tai negatiivista vaikutusta omalle pallerolleen. Kunhan halaa ja suukottaa, huolehtii unesta ja puhtaudesta ja muistaa ruokkia säännöllisesti, niin kaikki muu on oikeastaan aika triviaalia.

Niin ja se pyykkivuori. Ihan käsittämätön määrä kalsaria, puklurättiä, paitaa, mekkoa, lakanaa, pyyhettä. Ihan jokaisena päivänä en jaksa/muista/ehdi pyykätä, mutta jos paria päivää pidempään antaa pyykkikorien (joita on nykyään kolme, eikä edes riitä) täyttyä, käy urakka jo ylivoimaiseksi.

Ja tiskivuori, vaikkei Tredje edes tuota siihen vielä muuta kuin tuttipulloja ja vähän sosekuppeja ja lusikoita. Tätä taidan paisuttaa eniten minä itse, koska nyt äitiyslomalla tuotan tietenkin enemmän tiskiä kun lusin työssäkäyntiä enemmän kotona.

Yllättävän vähän kolmas lapsi on siis mitään muuttanut kahteen verrattuna. Ehkä eniten sen, että koko revohkan saaminen hoitoon on paaaaljon isompi ponnistus kuin aiemmin yhden tai kahden. Ja vauvan tulo taloonhan on aina muutos, mutta se ei juurikaan liity lasten määrään sinänsä. Sunnuntai-iltakin on jo vuosia tuntunut helpottavalta työleirin päätökseltä nuoruusaikojen katkeransuloisen sunnuntaihaikeuden sijaan. 😉😅

- Suzie Q


Kuva: Pixabay.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro!