Action-viikko leikki-ikäisille

Suunnitelmathan on tehty toteutettavaksi. Ja mieluummin överit kuin vajarit, joten Heppu ja Tyty ovat tällä viikolla ennättäneet jo Eläinmuseoon (stadi), Lelumuseoon (Weegee), Hoplopiin (Suomenoja), metsäretkelle (Pirttimäki), leikkipuistoon (Tapiola) ja letunpaistoon (mummola). Aktiviteetteja ovat pyörittäneet ensisijaisesti Mies ja Isoäiti. Vauhtia on piisannut, kun sisaruskaksikko on apinareput selässä viilettänyt ympäri pk-seutua. Tappeluita on ollut huomattavan vähän ja uni on maistunut iltaisin. Äiti kiittää.

Minä olen hoitanut lähinnä Tredjeä ja katsonut Netflixiä järkkäillyt ristiäisiä. Mutta nyt voin hoitaa kohderaportoinnin!

Eläinmuseo, siis Luonnontieteellinen museo: 4. kerroksessa voi syödä omat eväät. Ne kiinnosteli eniten, ainakin Heppua. Lisäksi iskuryhmä raportoi "Afrikan Yön" eli pimeän huoneen ja jonkinlaisen luola-asian olleen kivoimpia. Tytyn suosikki oli norsu ja Hepun dinosaurus. Lapset ilmaiseksi, aikuiset 13e.

Lelumuseo, siis Hevosenkenkä WeeGeellä: Toimii useammankin kerran käytynä. Leikkialueella on leikkimökkiä, keppihevosten tallia, pikkukakkosen rekvisiittaa ja sopivasti levähdyspaikkoja yleiseen hengailuun. Lapset ilmaiseksi, aikuiset 12e (sisältää kaikki muutkin museot paikan päällä).

HopLop Suomenoja (uusi!): Aurinkoisena päivänä oli kuulemma lähes tyhjä, eli remutilaa riitti! Suosikkeja olivat peruskiipeilyjuttujen lisäksi hohtovalaistu pallomeri, liikkuvat ratsastettavat isot pehmoeläimet (?) ja tietysti trampoliinit. Lapset 16e, aikuiset ilmaiseksi.

Pirttimäen ulkoilualue: Meidän vakio "mennään helposti metsään" -kohde. Täällä minä ja Tredjekin oltiin mukana. Parkkipaikan välittömästä läheisyydestä lähtee ulkoilureitit. Vierestä löytyy leikkipuisto ja sadan metrin päästä nuotiokatokset. Kahvila wc-tiloineen palvelee myös. Alle 5-vuotiaille sangen riittävä "eräily"-kokemus, silloin kun aidat on hyvä pitää (vanhemmille) riittävän matalina. Muista nakkipaketti ja stidit! Ilmainen.

Ensi viikolla Savon sydämessä mökkielämää - johan tässä on pääkaupunkiseudun tarjonta tullut nähtyä 😀

- Suzie Q

10 helpotusta vauva-arkeen

Kantoreppu ja sitteri ovat olleet meille hyödyllisimpien lastentarvikkeiden joukossa nyt ensimmäisten vajaan seitsemän viikon ajan vauvaa hoidellessa. Kanniskeltuani jälleen Tredjen uneen kantorepussa samalla, kun väsäsin pikaista lounasta siunailin mielessäni, miten hyvä kapine tuo kyseinen reppu onkaan. Unien jälkeen typykkä viihtyi sitterissä lelukaaren leluja ihmetellen niin, että sain samalla tämän tekstin kirjoitettua lähes kokonaan. Ja muitakin vermeitä löytyy, tässä parhaat:

TOP 10 (pikku)vauvan* hoidon helpottajat
* case Tredje

Kantoreppu. Niihin päiviin, kun vauvalle ei kelpaa muu kuin syli. Bebe rintareppuun ja saan kädet vapaiksi esim. ruuanlaittoa varten. Reppumme on tällä kertaa mallia Tula. Hepun ja Tytyn kanssa käytössä oli Manduca, joka sekin oli ihan ok, mutta mielestäni hankalampi säätää ja käyttää kuin tämä Tula. Käytimme Manducaa Hepun kanssa enemmän selkäreppuna esim. metsäretkillä ja Tytyn tuikkasin Manducaan jo vastasyntyneenä pystyäkseni hoitamaan silloin taaperoikäistä Heppua.

Hoitotaso. Hankimme erillisen tason pinnasängyn jalkopään päälle, koska emme halunneet varsinaista hoitopöytää. Toimii erinomaisesti nyt, kun vauva on vielä pieni, sillä taso on koko ajan paikoillaan eikä sitä tarvitse siirtää yöksi pois.

Imetystyyny. Kaikki eivät erityistä imetystyynyä kaipaa, mutta tämmöisten maraton-imijä-vauvojen äidit kyllä. Tällä kertaa osasin metsästää "parasta" ja hankin Doomoo Softyn. Passeli yksilö löytyi tori.fin kautta lähistöltä sopuhintaan. Tuo on ihan loistava tyyny - ihan erilainen kuin mitkään aiemmin kokeilemani.

Itkuhälytin. Beben nukkuessa parvekkeella tai pihalla pääsen itse käymään rauhassa suihkussa tai voin peräti nukkua, kun otan itkuhälärin korvan viereen. Meillä on näitä kaksi, koska mökkireissuilla on ollut kätevää nukuttaa lapset eri huoneisiin, jättää molemmille oma hälytin ja jatkaa iltaa esimerkiksi rantasaunalla aikuisten kesken kuulostellen lasten unta hälyjen kautta. Erittäin käyttökelpoisia vehkeitä siis pitkään vauva-ajan jälkeenkin - jos ei aio joka paikassa päivystää lapsensa unta suoralla kuuloetäisyydellä. Meillä on Aventin digitaaliset hälyttimet.

Harsoliinat. Näistä voisi kirjoittaa sivukaupalla, niin monikäyttöisiä nämä vauvahoidossa ovat. Toimivat alustoina, suojaliinoina, pyyhkeinä, maidon"kerääjinä", puklujen kerääjinä, aurinkosuojana vaunuissa tai kaukalossa, tyynynä, pehmusteena, kaikenlaisina myttyinä ja tukina niin kantorepussa kuin imettäessä, kapalona, pesuliinana, hätävaravaippana, räkäliinana, kylmänä kääreenä, ruokalappuna, kuolalappuna, hellehattuna jne... En edes tiedä, mihin yksittäiseen tarkoitukseen nämä on keksitty? Meillä on monta kymmentä harsoa, silti suurin osa on aina pesussa tai kuivurissa. Paras rätti ikinä!

Sitteri. Ystäviltä lainassa perus-BabyBjörn (Balance?), joka on aivan paras. Syvän kuppiasennon ja kolmen eri kallistuksen ansiosta menee jo vastasyntyneellekin. Tämän avulla pääsen rauhassa suihkuun, vaikka oltaisiin vauvan kanssa kotona kaksin. Ja samaten välillä koko perhe syötyä yhtä aikaa, kun jalalla voi keikuttaa.

Parvekerattaat. Edellisessä rivitalo-asunnossamme oli ulko-oven vieressä täydellinen suojaisa nurkkaus vauvan vaunuille. Siinä nurkkauksessa Heppu ja Tyty ovat kumpikin nukkuneet satoja päiväunia, välillä jopa yhtä aikaa. Nykyisessä kodissamme paras unipaikka vauvalle on parveke, johon päädyimme hankkimaan erilliset parvekerattaat varsinaisten vaunujemme jatkuvan roudailun välttämiseksi. Hyvä päätös - kirppistellyt pienikokoiset ja ketterät rattaat toimivat jo nyt kätevinä päiväunirattaina Tredjelle, silloin kun uni nyt sattuu päiväsaikaan mimmille maistumaan. Ennustan näille pitkää käyttöikää!

Tutti. Maaginen kapine, jota Heppu ja Tyty eivät koskaan kelpuuttaneet. Mutta Tredjepä kelpuuttaa, ainakin autossa ja kantorepussa unta hakiessaan. Tutteja löytyy tällä hetkellä kaksi, mutta suosion toivottavasti noustessa ja vakiintuessa hankimme niitä todellakin läjän lisää.

Turvakaukalon adapterit rattaissa. Aika perusvaruste autoileville perheille, mutta silti erittäin jees, ettei turvakaukaloa tarvitse rontata kädessä vaan sen saa kliksautettua rattaiden runkoon.

Netflix. Ei nyt varsinainen lastentarvike, mutta pakko silti nostaa topkymppiin. Imetysmaratonien aikaisen mielenterveyden säilyttämiseen ja ajankulumisen nopeuttamiseen. Vihervaaran Annan ahmaisin puolessatoista päivässä. Sitten löytyi onneksi Good Wife ja sen miljardi tuotantokautta.

Ennustan aiempien vauvavuosien perusteella, että seuraavien kuukausien aikana hittilistallemme nousevat myös:

Leikkimatto. Koska viihde.

Tuttipullo. Koska äitikin haluaa jossain vaiheessa irtautua yhtä syöttöväliä (mikä se edes on?) kauemmaksi ajaksi kodin ulkopuolelle.

Pinnasänky. Perus. Mutta tässä vaiheessa vielä tosi vähäisellä käytöllä.

Himmailin alkuun kaikenlaisten vauvanhoito- ja lastentarvikkeiden hankinnoissa nyt kolmannen lapsen kohdalla, sillä ajattelin, että ilmankin pärjätään. Pärjäähän sitä juu, mutta kyllä päivät sujuvat huomattavasti miellyttävämmin, kun apuna on erinäisiä lastenhoitovermeitä. Vauvavuoden tai viimeistään taaperoajan jälkeen suurin osa tarvikkeista on sitten myytävissä tai kierrätettävissä eteenpäin. Vai mitä mieltä olette?

- Suzie Q

Ps. Lounasleipäni sain syötyä laittamalla kantorepussa nukkuneen Tredjen pään päälle talouspaperia - ei tippunut murusia eikä kurkkusiivuja vauvan hiuksiin. Niksi-Pirkka-ainesta, eh? 😄

Kun tohtori kysyy, että mitä sais olla

Kävin tänään pakollisessa synnytyksen jälkitarkastuksessa neuvolalääkärin vastaanotolla. Mielestäni on nerokas systeemi, että vanhempainpäivärahaa ei aleta maksaa ennen kuin synnyttänyt äiti on käynyt kyseisessä tarkastuksessa. Erinomainen porkkana tsekkaukseen patistamiseksi! Luulen, että aika monelta meistä jäisi tuo käynti muuten hoitamatta, koska oma fokus on niin vahvasti vauvassa eikä omassa alapäässä hyvinvoinnissa.

Jossain määrin jälkitarkastus on klassisesti myös green card aviollisiin velvollisuuksiin. (Hei äiti!) Kellekään ei varmaan tule shokkina, miten lapsia tulee ja etenkin miten niitä ei tule. Silti ehkäisy on aihe, josta puhutaan tyttökaverien kesken paljon, mutta julkisesti vähän. Minusta oikeastaan kaikki ehkäisymenetelmät ovat jollain tavalla susia tai ainakin ongelmallisia. Eniten vaihtoehdoissa kyrsii se, että kondomia lukuunottamatta ne kajoavat ensisijaisesti naisen kroppaan.

Ehkäisyn pitäisi olla tasavertaisesti molempien sukupuolten agendalla, mutta silti ensisijaisesti naiset joutuvat painimaan elämästään vuosikymmeniä hankalien sivuvaikutusten tai ainakin jatkuvan huolehtimisen kanssa. Neuvolalääkäri kirjoittaa jälkitarkastuksessa auliisti niin pilleri- kuin kierukkareseptejään - etenkin kolmen lapsen äidille 😆 - mutta koko ehkäisykeskustelu on mielestäni älytön käytäväksi tuossa tilanteessa, jossa miehet loistavat poissaolollaan.

Mikseivät miesten ehkäisymenetelmät kehity nopeammin? Koska niiden kehittäminen ei ole miesten edun mukaista, väitän minä. Jos niitä olisi, miesparathan joutuisivat niitä käyttämään. Terveisiä telaketjuilta, mutta jahka jokin kierukan kaltainen keksitään viritellä miehen vehkeisiin tai ladata miesten kropat ja mielet sekaisin hormoneista, aletaan varmasti pikavauhtia keksiä parempia ja sivuvaikutuksiltaan harmittomampia ehkäisymenetelmiä. Niitä odotellessa.

- Suzie Q

Takana 90 päivää äitiyslomaa

Tänään olen ollut 90 päivää äitiyslomalla, viikonloput mukaanlukien. Ylihuomenna on viimeinen työnantajani kustantama, eli palkallinen päivä tätä ”lomailua”. Sataprosenttisesti hyvinvointivaltion elättinä hoivailen tätä pientä tulevaisuuden veronmaksajaa tästä eteenpäin: vanhempainvapaata jatkuu helmikuulle asti, jonka jälkeen todennäköisesti huolehdin Tredjestä hoitovapaalla vielä kevään ajan.

Tähän astisesta äitiyslomasta ensimmäiset kuusi viikkoa kuluivat vauvattomina, jäätävistä liitoskivuista kärsiessä. Parasta noissa viikoissa oli ehdottomasti tämän blogin perustaminen ja sen parissa intoilu! Olen tosi tyytyväinen, että rykäisin blogin vauhtiin, kun siihen oli mahdollisuus. Nyt tämä palvelee minua juuri siinä parhaassa tarkoituksessaan - pienenä palasena ”omaa muuta elämää” ja muita ajatuksia kuin vaipanvaihtoa, vaikka perheaiheista kirjoitankin.

Tredje syntyi lopulta raskausviikolla 40+6, jopa hiukan ”yllätyksenä”, koska samalla viikolla neljä päivää aikaisemmin neuvolalääkäri oli ylimääräisessä sisätutkimuksessa todennut tilanteen täysin epäkypsäksi ja ennustanut raskauden kestävän jälleen yli 42. viikon. Synnytys kesti ensimmäisestä supistuksen tapaisesta yhteensä alle 2,5 tuntia ja oli hilkulla, ettemme olisi ehtineet sairaalaan ollenkaan. Onneksi ehdittiin, ja vauva syntyi kätilön käsiin eikä kehäkakkosen varteen.

Mies piti Tredjen synnyttyä viikon isyysvapaata, jonka jälkeen ”normiarkemme” jo käynnistyi. Ensimmäiset neljä viikkoani vauvan kanssa kuluivat 24/7 imetyksen merkeissä. Nyt tytöllä on ikää kuusi viikkoa ja päiviimme mahtuu jo hiukan muutakin kuin imetystä: pieniä seurusteluhetkiä ja välillä torkuttelua pidempiä päiväunia. Myöskään kotoa poistuminen ei ole niin kuumottavaa kuin aluksi: vaunuilla liikkuminen onnistuu jo hyvin ja isompien lasten nouto päiväkodista on ollut iltapäivärutiinimme useimpina päivinä.

Mutta nyt on koko perheellä loma! Aikataulutonta elämää elokuulle asti. Voipi olla, että koko ruokakunta henkäisee helpotuksesta, kun päiväkotielämä ja Miehen työt jälleen jatkuvat elokuussa. Sitä ennen: kesä jee!

- Suzie Q

Kuvan otti Anna Dammert.

Kastejuhlan valmistelut

Kuohuvaa Tytyn kunniaksi kolmen vuoden takaa.

Viikon kuluttua sunnuntaina vietämme kotonamme Tredjen kastejuhlaa isovanhempien ja kummien kesken. Kastepappi tulee alkuviikosta piipahtamaan meillä kotona kastekeskustelun merkeissä. Siinä yhteydessä on tarkoitus suunnitella yhdessä tulevan kastetoimituksen kommervenkit, ja varmistaa että Pikku Papun laulut kelpaavat virsien sijasta, eivätkä muodostu seremoniassa esteeksi seurakunnan jäsenyydelle 😅

Vakavasti puhuen, kastetoimitus on meille pelkkinä tapakristittyinäkin tärkeä ja koskettavakin ”riitti”, jolla juhlistetaan uutta elämää ja otetaan lapsi osaksi läheisten yhteisöä, olipa virsiä tai ei. Juhlavalmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa:

Kastetoimitus: Papin buukkasimme toivottuun ajankohtaan pian vauvan syntymän jälkeen. Sama pappi kastoi aikanaan Hepunkin.

Kutsut: Teetin valokuvakortit kutsuiksi ja postitimme ne pari viikkoa sitten. Pahvinen kutsu on ihana muisto talletettavaksi myös Tredjelle itselleen.

Tarjoilut: Täytekakku, cupcaket ja vege-voileipäkakku tilattu, kaikki gluteenittomina. Lisäksi mansikoita, macaroneja ja kuohuviiniä.

Musiikkia: Yksi kummeista on lupautunut laulamaan vauvalle laulun, Mies säestää kitaralla. Lisäksi kastetoimituksen lomassa on virsien tilalla muutama yhteislaulu - Hepun valitsemia "herkkiä lauluja" by Pikku Papun Orkesteri.

Puhe ja runo: Esittelemme kummit vauvalle, jotta hän tietää millaisia aikuisia ystäviä saa tuekseen elämän poluille 😊

Valokuvia: Laitamme telkkariruutuun pyörimään kuvia vauvan ensimmäisistä viikoista.

Nimen tausta: Olen tehnyt jokaisen lapsen ristiäisiin "taulun" etunimen historiasta, wikipediaa ja muuta intterwebbiä hyödyntäen.

Juhla-asut: Tredje kastetaan äitini suvun kastemekossa. Kaikille kolmelle lapselle olen jo miettinyt juhla-asut valmiiksi. Minullakin on yksi juhlava imetyskelpoinen mekko.

Muistettavaa: Kastepöydän järjestely. Kastemalja mummolasta. Muista kastevesi (unohtui Tytyn ristiäisissä! 😅 ) Pään kuivaukseen liina.

Hyvin suunniteltu on todellakin vähintään puoliksi tehty - ja kaikenlaiset juhlajärjestelyt ovat lempipuuhieni joukossa. Ihana viikko tiedossa siis. Ja Tredjen ensimmäinen juhla koittaa pian.

- Suzie Q

Juhannuspäivän tunnelmia

Yksi lapsi mummolaan heti aamusta. Seuraava lapsi (se hitain herääjä) mummolaan pari tuntia edellisen perään. Miehen kanssa brunssille hiljaisuudessa uinuvaan Leppävaaraan. Tredje oli erinomaista brunssiseuraa - nukkui koko ruokailumme ajan ja lopuksi tankkasi hetken itsekin.

Iltapäivä lunkeilua toisen vauvaperheen luona (kiitos Aperol Spritzeistä!), jonka jälkeen Hepun ja Tytyn kotiutus mummolasta. Ei tämä tosiaan ole se perinteisin mökkijuhannus järven rannalla, mutta rentouttavaa silti.

Iltapalapöydässä juteltiin lasten kanssa heidän toiveista kesäloman ajaksi. Mitä haluaisivat tehdä ja missä mahdollisesti käydä. No. Tyty toivoi prinsessaleikkiä ja Heppu että voisi järjestää konsertteja. Että eiköhän edellisen kirjoitukseni kesäloma-actionplanin voi jättää ensisijaisesti meidän vanhempien suoritettavaksi. 😉

Nyt nukkumaanmenoaika. Lasten nukkuhuoneesta raikuu hekotus, yleinen kailotus ja laulu: "Tip tap tip tap tipe tipe tip tap". Pianhan se joulu taas koittaakin!

Hyvää jussin jatkoa kaikille! Tip - tip - tap.

- Suzie Q

Kesäpuuhaa lasten kanssa pääkaupunkiseudulla

Tänään alkaa meidän perheen kesäloma! Loma on tänä kesänä ekstrapitkä, koska Mies pitää putkeen täydet vuosilomat ja vielä pari viikkoa isyyslomaa. Paluu töihin ja päiväkotiin koittaa vasta elokuun puolivälissä. Siihen mennessä Tredjekin on jo kolmekuinen, hullua!

Listojen ja suunnitelmien ystävinä meillä on perinteinen kesän puuhalista koottuna. Tästä on helppo tylsinä päivinä valita muksujen kanssa minne mentäis, mitä tehtäis. Kesäpuuhaa espoolaisittain, olkaa hyvä! Osa kohteista on Helsingissä, mutta päästään me sinnekin, olipa metroa tai ei 😆

Pientä helppoa kivaa:

• Uimarannalle hiekkaleikkeihin, kahlaamaan, piknikille
• Lintutornille
• Leikkipuistokierros: käydään tuntemattomissakin puistoissa
• Saaristoveneellä Etelä-Espoon lähisaariin
• Piknikille lähirantsuun  
• Jätskille rantakahviloihin
• Metsäretkelle lähimetsään tai kauemmas
• Villa Elfvikin luontotalo ja luontopolku
• Fallkullan ja Haltialan kotieläintilat
• Pirttimäen ulkoilualue ja leikkipuisto
• Oittaan ranta ja Angry Birds -puisto
• Marketanpuisto
• Seurasaari
• Vallisaari
• Suomenlinna

Sadepäivänä:

• Uimahalliin
• Hoplop
• Eläinmuseo
• Kansallismuseo
• Sea Life

Rahalla saa ja hevosella pääsee:

• Flamingoon uimaan
• Lintsille - Tytykin on jo yli 100cm! 
• Korkeasaareen
• Heurekaan

Suurin osa lomastamme kuluu tänä kesänä varmasti kotinurkissa ja omalla takapihalla - puolentoista kilometrin päässä sijaitsevaa mummolaa unohtamatta. Muutamalle ystävien ja sukulaisten mökille on myös kutsu käynyt - kiitos kaunis, täältä tullaan! Kesän kruununa on tiedossa pari viikkoa lomailua Viron Saarenmaalla elokuussa. Kyllä kelpaa. En valita.

Ihanaa kesää kaikille! Raporttia seuraa.

- Suzie Q

Äiti on vähän väsynyt

Onkohan yhtään äitiä, joka selviäisi vauva-ajasta ilman väsymystä? Tiedän, että useampi kavereistani, jotka ovat pienten lasten äitejä, kärsii parhaillaankin väsymyksestä, josta ei näy pikaista ulospääsyä. Vauvat roikkuvat rinnalla öisin, taaperot itkeskelevät ja ryömivät vanhempien sänkyyn, jatkuvat flunssakierteet piinaavat ja juuri kun ne ovat ohi niin lentää oksut yötäpäivää.  Sitten kun vihdoin saisi nukkua, ei enää osaa nukkua.

Hepun vauvavuotena alku oli väsymyksen suhteen pahin. Olin niin pihalla uudesta tilanteesta, että kävin aivan ylikierroksilla. Valvoin öisin vaikka vauva nukkui, enkä todellakaan osannut rentoutua päivisinkään. Tytyn kohdalla olin jo viisaampi - vaikka mikään muu aikataulu tai suunnitelma ei olisi pitänyt, pidin visusti huolta siitä, että lapset nukkuivat yhdet yhtäaikaiset päiväunet jokaikinen päivä, ja että tuon parituntisen aikana itsekin sammuin kuin saunalyhty.

Pahin vaihe väsymyksessä silti oli, kun Tyty n. 4-5-kuisena heräili öisin n. 01-07 välillä 45 minuutin välein syömään rintaa. Vajaat pari kuukautta kestin tuota tahtia ja sitten "luovutin". Koko perheemme voi silloin paremmin, kun iltaisin ja öisin annettiin Tytyn tankata rinnan sijaan äidinmaidonkorviketta. Imetys kuihtui sen myötä pois melko nopeasti, mutta murskaava väsymys hellitti. Win-lose.

Väsymys on sellaista myrkkyä, johon ei auta mikään muu kuin uni. Yrittää voi muitakin keinoja - ulkoilua, kevyttä liikuntaa ja freesiä ravinteikasta ruokaa. Joo, jossain rinnakkaistodellisuudessa ehkä. Tavisäidin tavisarjessa se on kahvia, suklaata, pullaa ja karkkia. Makeanhimo on umpiväsyneenä aivan fyysistä: mikään muu kuin sokeri ei tunnu auttavan. Eikä sokerikaan ole kuin se hetken helpotus, jonka jälkeen väsyttää vain enemmän. Ja v**uttaa, kun peba leviää entisestään.

Minua ei juuri nyt väsytä pahasti. Paras ratkaisu riittäviin uniin on meillä ollut tällä hetkellä se, että Tredje nukkuu alkuyön omassa sängyssään, johon Mies hänet laittaa hytkyteltyään ensin sylissä uneen. Ekasta syötöstä eteenpäin otan vauvan nukkumaan kainalooni, josta käsin minimaalisen pienellä effortilla imetän häntä pari-kolme kertaa ennen aamua. Joinain päivinä nukun päiväunet, jotka helposti venähtävät onnistuessaan kolmituntisiksi. Univelkaa siis on, mutta se ei ole raastavaa tai tee jokaista päivää sumuisen krapulaiseksi.

Väsymys kampittaa minut pahemmin kuin mikään kipu, särky tai murhe. Koitan pitää sen loitolla, rakennella ratkaisuja lennosta aina muuttuviin tilanteisiin. Nukkumatti for the win!

Sylikaupalla voimia ja unihiekkaa univajeesta kärsiville,

- Suzie Q

Eri puista veistetyt

Mörön luola. Tyty uskalsi, Heppu odotti ovella.

Suosikkibloggaajani Katja Lahti kirjoittaa osuvasti siitä, kuinka opetella tuntemaan lapsensa ominaispiirteitä. Itsekin törmään arjessa jatkuvasti tähän: miten tulla toimeen lastensa kanssa, kun olemme samassa perheessä jokainen vähän eri puista veistettyjä?

Äitinä olo tarjoaa loputtomasti aineksia kunnon keittiöpsykologisointiin. Että miksiköhän tuo muksu noin reagoi? Ja mikäköhän sitä nyt harmittaa? Hepusta on välillä hyvinkin haastavaa kaivella esiin, että mikä kiukuttelun keskellä oikeasti hiertää. Tyty toimii välillä aivan päinvastaisesti kuin itse toimisin, eikö se olekaan "mini-me"?

Iso osa lasten mielenliikkeistä ja käyttäytymisestä selittyy tietysti iällä ja siihen liittyvällä kehitystasolla. Uhmalla ja/tai alhaisella verensokerilla. Sen lisäksi nuo kuitenkin ovat jo nyt ihan  omia itsejään, siis pieniä ihmisiä, joilla on omat luonteenpiirteensä, pelkonsa ja vahvuutensa.

Tunnistan omia piirteitäni eniten Tytyssä, jonka takia minun on monesti helpoin ymmärtää häntä. Reipas, sosiaalinen, herkkä. Rohkea kokeilemaan uutta. Nopea suuttumaan, nopea leppymään. Hellyys ja halaukset tärkeitä. Tytyn kanssa otamme konfliktitilanteissa herkästi toisistamme kipinää - usein, koska haluamme molemmat samaan aikaan päättää samoista asioista.

Heppu puolestaan on monessa luonteenpiirteessään minun itseni vastakohta, ja erilaisuuksiemme äärellä olen monesti ymmyrkäisenä. Hidas lämpeämään kaikelle uudelle. Jännät asiat jännittää tärinään asti. Rohkeasti oma itsensä, täydellisesti piittaamaton siitä "mitä muut ajattelee" tai miten muut toimivat. Hepun kanssa olen välillä ihan kuutamolla, että ai noinkin joku voi tällaisen tilanteen kokea.

Täällä me toisiimme siis tutustutaan. Elämän mittainen reissu, luulisin?

- Suzie Q

Tekniikka pettää aina

Blogi kärsii hetkellisestä hiljaisuudesta, koska meidän läppäri on sanomassa itseään lopullisesti irti. Aargh sanon minä. Toimimaton tekniikka saa aikaan niin alkukantaista raivoa, että oikein hävettää. 

Parisuhde kukoistaa myös, koska tietenkin on Miehen syytä ettei tuo rakkine toimi. Kenen muunkaan?

Tonnin arpavoittoa tai armaan MacBookkimme ihmetoipumista odotellessa,
Suzie Q

En ole tehnyt koko päivänä mitään

Alkuviikkoihin vastasyntyneen kanssa kuuluu kiinteästi jokailtainen tunne siitä, että en ole tehnyt koko päivänä yhtään mitään. Jotain olen kuitenkin jokajumalanminuutti puuhannut.

Esimerkkivuorokauteni viime viikoilta Tredjen kanssa näyttää jotakuinkin tältä:

02ish, 06ish Yösyötöt.

8.30 Tredje nukkuu vielä. Autan muun perheen liikkeelle töihin ja päiväkotiin, hotkaisen oman aamupuuroni.

9.00 Tredje herää. Vaipanvaihto ja yöpuku pois. Keitän vielä vauva olallani jättikupit kahvia ja teetä ja leiriydyn sohvalle imetyspuuhiin.

9.00-11.00 Imetystä, vauva torkkuu välillä, imetystä, imetystä. Vaipanvaihto.

11-12 kieppeillä vauvalla yhdet aavistuksen pidemmät unet. Salamana suihkuun, lounasta itselleni kokoon, pyykit koneeseen, tuurilla hetki bloggausta.

12ish. Tredje herää. Imetystä imetystä. Syön lounasta.

13-14 kieppeillä toiset aavistuksen pidemmät unet. Tässä on paras sauma päästä kivuttomimmin liikkeelle esim. neuvola- tai kauppareissua varten, tai yrittää nukkua omat päiväunet. Hyvällä tuurilla vauvan unet pitenevät parituntisiksi. Tyypillisemmin eivät. 

Jos tiedossa on isompien lasten nouto päiväkodista, täytyy tässä vaiheessa alkaa jo laskelmoimaan lähituntien kulkua, jotta päiväkodille päästään ajoissa.

15-17 Joko Hepun ja Tytyn nouto päiväkodista tai Tredjen kanniskelua ja imetystä.

17 Mies kotiin! 🙌 Tredje hänen olalle.

17-19 Häröilyä Hepun ja Tytyn kanssa, perheen ruokintaa, kaaoksen hallintaa, Tredjen imetystä.

19-22 Imetystä. Yrityksiä siirtää Tredje torkkumaan Miehen syliin, ennen kuin Mies on kiinni isompien lasten iltatoimissa.

22-23 ”Omaa aikaa” eli älyvapaata sinnittelyä telkkarin äärellä vaikka uni painaa silmiä.

Tässä välissä muistan ne märät pyykit, jotka päivällä laitoin koneeseen peseytymään.

Viim 23 Nukkumaan, Tredje kainaloon ja illan viimeiset imetykset.

Enkä tehnyt koko päivänä mitään! Kohtalotovereita?

- Suzie Q

Futiskoulun päätös: mitä jäi käteen

Hepun 7-viikkoinen futiskoulu sai eilen päätöksensä. Jo ensimmäisillä treenikerroilla kävi hyvin ilmi, että liikuntaintoa Hepussa riittää, mutta lajivalinta ei ihan täysosumalta vaikuta.

Lähes joka kerralla Heppu on ollut innolla mukana liikuntaleikeissä ja temppuradoissa ym. harjoitteissa. Se oleellinen, eli kiinnostus varsinaiseen pelaamiseen on kuitenkin loistanut poissaolollaan. En yhtään ihmettele, ettei poitsua kiinnosta: enhän itsekään ymmärrä, mitä järkeä on juosta ympäri kenttää yhden pallon perässä 😆

Voiko 4,5-vuotiaalta vaatia, ettei aloitettua harrastusta saa jättää kesken? Minkä verran pitkäjännitteisyyttä tai sitoutumista on kohtuullista odottaa näin pieneltä lapselta? Ei juurikaan, mutta vähän kuitenkin. Mielestäni jo tämän ikäisen on tärkeää oppia, että ihan kaikesta ei voi spontaanisti muuttaa heti mieltään - jos jotain on halunnut tehdä tai kokeilla, ei hommaa jätetä heti ensimmäisestä epäröinnistä kesken.

Kipuilimme tätä keskenjättämisasiaa Miehen kanssa paljon, mutta lopputulos muodostui ihan luontevaksi. Pienellä kannustuksella Heppu osallistui kaikkiin treenikertoihin. Isoäiti valjastettiin useampana kertana treeniyleisöksi ja tiukimmissa paikoissa sovittiin kompromissina, että Heppu menee mukaan alkuleikkeihin, mutta varsinaisen peliosan saa jättää väliin, jos siltä tuntuu.

Nyt Heppu puhuu intoa täynnä, että syksyllä futiskoulu taas jatkuu, ja hän haluaa mennä mukaan. Niinpä niin.

- Suzie Q, ehkä-ei-tuleva-futismutsi

Vaikeita hetkiä

Aamuhässäkkä. Miehellä kiire töihin. Tytyn aamutoimet venyvät ja paukkuvat, vaatteet ei päädy päälle millään, pampulat irtoilevat tukasta ja kaikki marisuttaa. Hepulle iskee kuin tyhjästä kiukku, joka purkautuu suorana huutona keskellä olohuonetta. Huuto kiirii yläkertaan asti, josta kaikuna vastaa karjuntaan heräävän vauvan rääkäisy. Ou jea, kolmen lapsen idylliä tältä aamulta <3

Vaikeita hetkiä on monenlaisia.

Kun on kiire. Silloin kaikki lähtee menemään pieleen. Lapset aistivat nanosekunnissa, milloin vanhemmilla alkaa aikataulupaineet paisua niskassa. Ja silloin mikään ei varmasti suju. Kun ”tilanne on päällä”, ei mikään muu auta kuin rauhallisena pysyminen. Helpommin sanottu kuin tehty. Ja jos joka aamu on kiire, tarttis tehä jotain muutoksia vissiin.

Kun kaikki kolme tarvitsevat jotain samaan aikaan. ”Äitiiii, pyyhkimään!” ”Äiti en SAA näitä muovailuvahoja täältä kaapista!!” ”*Wääää, wää, wää, annamaitoaheti-itkua, wää wää!” Näihin hetkiin oppii onneksi rakentelemaan ratkaisuja lennosta. Minkäänlaista manuaalia kun ei edelleenkään ole saatavilla, on pakko improvisoida. Tredje kiinni rintaan ja toisella kädellä Tytyn pyyhkimishommat. Hepulle ohjeet yläkertaan vessasta käsin huhuilemalla vedäpävarovastisitälaatikkoalähemmäsjakurkotakädellänoniinhienostiyltäthyvinhänsemeni.

Kun joku tarvitsisi hetken aivan erityistä huomiota. Juttuhetkeä kiukun laannuttamiseen, puhallusta ja suukottelua kipeästi kolahtaneeseen polveen, syliä pelon karkoittamiseen, keskittynyttä läsnäoloa huomiontarpeen tyydyttämiseen. Nämä on minusta niitä tärkeimpiä hetkiä lapselle, ja siksi nämä riipaisevat äitinä kaikkein eniten, jos ei pysty olemaan tarpeeksi saatavilla vain siksi, että on sattunut synnyttämään lapselleen useammankin sisaruksen.

Kun itsellä on takki tyhjä. Totaalisen tyhjä se on todella harvoin, mutta kyllä se tyhjenee väsymyksestä ja riittämättömyyden tunteesta tasaisin väliajoin niin, että ei vaan pysty. Silloin pystyn parhaimmillani puremaan hampaat yhteen ja hoitamaan minimitasolla koko katraan kaaoshetkestä sen verran yli, että jokainen on hengissä eikä pahasti vammautunut henkisesti eikä fyysisesti. Pahimmillani sorrun älyttömään huutamiseen ja lopuksi itkee kaikki.

Elämää nämäkin hetket on. Siksi niistä voi kirjoittaa.

- Suzie Q

Vauva 1kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään yhden kuukauden vanha. Vauva on rauhallinen, perustyytyväinen ja kertakaikkisen ihana. Viimeisen viikon aikana tytön katse on alkanut terävöityä ja hän löytää ja säilyttää napakan katsekontaktin. Höysteeksi neiti on heittänyt jo useamman aidon hymyn, joiden voimasta ainakin Mies on jo aivan sulaa vahaa. Kyllä nuo tyttäret osaa.

Vuorokausirytmi vauvalla on ollut lähes ensipäivistä asti kuosissa. Yöllä nukutaan, maitotankkaushetkiä lukuunottamatta. Yösyöttöjä kertyy pari-kolme per yö. Paino on lähtenyt ensiviikkojen takapakin jälkeen nousuun, ja nyt viime viikot ollaan pärjäilty pelkällä rintamaidolla. Minulle tämä on kahden aiemman imetyspettymyksen jälkeen ollut valtavan iso asia - vauvalle itselleen on varmasti ykshailee, millä mölöllä hän kasvaa.

Päivät kuluvat edelleen pääsääntöisesti rinnalla, sylissä köllien ja torkkuen ja välillä pidempien unien merkeissä. Paljon kanniskelua ympäriinsä ja välillä pötköttelyä lattialla. Seurusteluhetket ovat päivä päivältä aavistuksen pidempiä ja skarpimpia. Tredjen suosikkijuttuja ovat tällä hetkellä äidin syli, isin olkapää, hoitotasolla pötköttely ikkunasta sivulle ulos katsellen ja isosiskon kanssa "suukottelu".

Toukokuun tähtösen elämän alku on ihan mallillaan. Äidilläkään ei valittamista 😊

- Suzie Q

Vaude mikä vauva

Ihmevauvan isoveli.

No niin! Minähän olen tottunut vauvoihin, jotka kirkuvat autossa, haluavat rintaa 45 minuutin välein, tarvitsevat lisäksi jatkuvasti pullomaitoa, haluavat olla taukoamatta sylissä eivätkä viihdy vaunuissa ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Tuollainen Tyty oli, kaikella rakkaudella. Heppu oli toista maata, mutta se helppous on unohtunut aikoja sitten Tytyn high-maintenance-vauvavuoden ensimmäisen puolikkaan myötä.

Perhekollektiivimme ylpeänä esittää: Tredje, ikää 4 viikkoa, viikonloppureissaaja Naantalissa, matka-agenda isosisarusten ehdoilla. Vauva nukkui lauantaina koko menomatkan (3h lounastaukoineen), Pikku Papu -konsertin ajan (1h) ja iltapizzadinnerin ajan (1,5h). Sopivissa väleissä tyttö tankkasi maitoa rinnasta, ja tuntui saavan vatsansa joka kerta täyteen (?!). Yö sujui syvässä unessa ja muutamalla imetyksellä, kuten kotonakin. 

Sunnuntaina Tredje nukkui koko Muumimaailma-vierailun ajan (4h!!!), ja lähes koko kotimatkan ajan (2h). Kotimatkan hetkellinen ärtymys (isosisarusten nukkuessa) talttui tutilla - kapine, jota yksikään tämän ruokakunnan vauvoista ei ole koskaan kelpuuttanut. Ei lisättävää. Meille on toimitettu joku epävauva? Riemuitsemme niin kauan kuin tätä jumalaista vaihetta meininkiä kestää!

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan i.h.a.n.a. Univelka toki jo painaa niin minua kuin Miestäkin, mutta kyllä tulee törkeän hyvä fiilis tällaisesta viikonlopun minilomasta, kun sellaisen jaksaa toteuttaa. Kolmen alle 5-vuotiaan muksun kanssa. Vapaaehtoisesti. Ihan kreisiä. Ihanaa perheilyä!

- Suzie Q

Ps. Heppu sai nimmarit Papuilta. Ja tuon halin Muumipeikolta.

Konserttimatkaa odotellessa

Tosifanin aarteet.

Kysyttäessä "mikä haluaisit olla isona", Hepun kasvoille leviää onnellinen hymy ja hän vastaa: "muusikko". Poika rakastaa musiikkia ja haluaisi leikkiä bändiä, konserttia, roudausta ja jopa soitinten viritystä päviät pitkät. Sivusin Hepun musisointi-intoa lyhyesti jo aiemmin tekstissäni muskariharrastuksesta. 

On aivan mieletöntä, miten ison harppauksen suomalainen lastenmusiikki on parissa vuosikymmenessä ottanut: 80-luvun ankeasti  ja kunnianhimottomasti toteutettujen vanhojen lastenlauluäänitysten tilalle on tullut laadukkaasti ja raikkaasti toteutettua oikeaa musiikkia. Ei ihme, että kipinä pikkumuusikoiden sieluissa syttyy!

Bändeistä Hepun suosikkilistan kärjessä keikkuvat vuodesta toiseen Pikku Papun Orkesteri ja Satu Sopanen & Tuttiorkesteri. Perässä sinnittelevät hämmentävästi tuulahdukset omasta lapsuudestani: Fröbelin palikat ja Ti-Ti-Nalle. Olemme käyneet niin Papujen kuin Sopasen useammissa konserteissa, jotka ovat noin suurinpiirtein samaa kaliiberia Hepulle kuin Mestareiden Liigan finaali Miehelle joillekin. Poika osaa ulkoa useamman levyn kaikki kappaleet, sanoituksineen ja paikoin jopa stemmalauluineen (!). Tuttiorkesterin keikalta poika sai soittajien nimikirjoitukset. Ei lisättävää.

Tilanne on jälleen eskaloitunut niin, että olemme koko perhe nyt viikonloppuna lähdössä Naantaliin, jossa Pikku Papun Orkesterilla on keikka Lastenmusiikkijuhlilla lauantaina. Miksi rentoilla kotona neliviikkoisen vauvan kanssa, kun voin lähteä potentiaalisesti hyvinkin hasardille viikonloppureissulle automatkoineen ja yöpymisineen! Carpe diem ja tulta päin ja mitä näitä nyt on.

Nukkuiko Tredje autossa? Saiko Heppu nimmarit Papuilta? Raporttia seuraa - stay tuned! 😀

- Suzie Q

No ne lapset ravintolassa

Tredjen eka ravintolakokemus. Käyttäytyi, 10+!

Työnnän vielä omankin lusikkani alkuviikon some-soppaan, jonka Hanna Sumari keitteli Apu-lehden kolumnillaan siitä, miten hänen ravintolakokemuksensa lapsiperheiden kanssa oli "maanpäällinen helvetti". Voihan Sumari. Puutalobaby-blogin Krista tiivisti ehkä parhaiten, miten perseestä hukassa Sumari on tekstinsä kanssa. Ylipäänsä loan heittäminen vanhempien niskaan milloin mistäkin kasvatukseen, lapsiin tai vanhemmuuteen liittyvästä on vaan niin turhaa. Miksi dissata, kun voisit vaikkapa tukea, Hanna?

Käymme Miehen kanssa suht paljon ravintoloissa, ja lastenkin kanssa jonkin verran. Fine diningiin emme ole lasten kanssa "uskaltautuneet" - mieluummin nautimme noista hetkistä kaksin. Emme ole myöskään osallistuneet Perheet Safkaa -ravintolatapahtumiin (jonne Sumari syystä x oli tietentahtoen mennyt nauttimaan viikonloppuateriastaan), koska ajankohdat ovat olleet meille huonoja ja kustannuskin on tuntunut kokonaisuudessaan melko kalliilta. Itse nimittäin nautin mieluummin spesiaalimpaan ravintolareissuun kuluvat eurot ja etenkin sen ajan hedonistisesti ja itsekkäästi - ilman lapsia.

Toki on kiva käydä syömässä myös muksujen kanssa, mutta silloin useimmiten valikoituu paikaksi joku edukkaampi "lähikuppila", josta lapset valitsevat ruuakseen - ylläripylläri - ranskalaiset ja lihapullat. Hepulle maistuu myös sushi, Tytylle ehkä tuurilla joskus joku pasta. Parhaiten meille siis toimivat raflat, joissa on viikonloppunakin saatavilla selkeää perusruokaa, jolla koko porukan saa ruokittua taisteluitta, mutta silti ilman iänikuisia ranskalaisia.

Lapset oppivat käyttäytymään ravintoloissa vain siten, että heidän kanssaan käydään siellä. Ravintolakäynnit ovatkin paitsi ruokailua, myös ravintolaruokailun harjoittelua - eikä jossain koelaboratoriossa huippuunsa treenattujen käyttäytymissuoritusten esittelyä. Harjoitteluun kuuluu se, että joskus lapset treenit menevät ravintolassakin penkin alle.

Raflakeikkamme ovat olleet pääsääntöisesti ihan mukavia kokemuksia. Salaisina aseina herpaantumisen hetkellä arvuutteluleikit, piirustusvälineet, kännykkäpelit ja Yle Areena. Toimivat myös lapsille 😛

- Suzie Q

Tukiverkolle kiitos

Näiden(kin) tossujen takana on 17 vuotta ystävyyttä ja tukea.

Haluaisin kirjoittaa siitä, miten onnekkaita olemme, että emme elä tätä elämänvaihetta lastemme kanssa yksin. Neuvolassa kysyttiin, millainen tukiverkosto meillä vauvaperheenä on. Niinpä - kunpa kaikilla olisi tällainen. 

Onnesta kirjoittaminen on vaikeaa, koska itsesensuuri iskee saman tien. Niin moni lapsiperhe kärvistelee yksinäisyydessä ja tukiverkon puutteessa, että enhän minä voi leijua sillä, miten upea läheisten joukko meitä ympäröi. Mitä muutkin ajattelee? Ai kauhee. Kuulostaapa imelältä / kehuskelulta / omahyväiseltä / jne. 

Mutta tästä juuri pitää puhua! Että näinkin voi olla. Ettei pikkulapsiajan tarvitse olla vuosikymmenen pituinen musta aukko, vaan se voi olla täyttä elämää - tukiverkoston tuella.

Tukea on monenlaista. Lastemme isoäiti on sellainen arjen tukipilari, ettei sanat riitä kuvailemaan. Useampi ystävistäni jaksaa tsempata imetyshankaluuksissa ja toisten kanssa kilistellään kuohuviinillä. Yksi leikittää väsymättä Heppua ja Tytyä aina meillä kyläillessään ja toinen kutsuu mökilleen kesävieraaksi. Naisystävien porukka, jossa olen ainoa jolla on lapsia, kuuntelee Whatsapissa sepustuksiani vauvanhoidosta ja ihastelee vauvakuvatulvaa. 

Meitä ja vauvaa on muistanut moni ystävistämme - vaikka lapsi on meille jo kolmas, on hänet toivotettu maailmaan vähintään yhtä tervetulleena kuin esikoisemme Heppu aikanaan. Vauvaa on muistettu ihanilla lahjoilla, ja minua hellitty herkuilla. Jokainen muistaminen on tuntunut äärettömän hyvältä.

Kiitos muistamisesta, kiitos tuesta. Ei nyt, vaan aina. Kiitos siitä, että olette. Olisipa kaikilla näin!

- Suzie Q

Voiko vastasyntyneen kanssa pyöriä kaupoilla?

Koska kahvi.

Viime perjantaina kävin vauvan kanssa jälleen neuvolassa, jonka jälkeen rohkaistuin pyörähtämään vielä ostoksilla. Ostoslistalla oli Tytylle pinnejä ja sukkia. Lindexin myyjä ihmetteli kassalla vaunuissa ähissyttä Tredjeä, että ”no nyt riittää äidin shoppailu, eihän täällä enempää jakseta”. Tiedän, että hän höpisi jotain small talk -henkistä vauvapöppöä, eikä tarkoittanut kommentillaan mitään, mutta olin silti korvat punaisena, että joo ei me tultu kuin ihan nopeesti vaan neuvolasta tänne ja mun isompi tytär tarttee nää pinnit oikeesti ja kyllä tää on jo kolmeviikkoinen ja ja ja…

Kaupasta paettuani oli löydettävä rauhallinen imetyspaikka, ja neuvolan imetysnurkkaukseen palaamisen sijasta hairahduin vielä itsekseni latte-mammailemaan eli ostin viereisestä kahvilasta röyhkeän kokoisen kahvin ja korvapuustin. Tredje tietenkin hermostui juuri, kun olin kassalla ja nostin rääkyvän paketin olkapäälleni saadakseni kähinän loppumaan. Jälleen päässä vilisi, että voi ei eihän nyt näin pienen kanssa pitäisi mihinkään kahvilaan tulla, mitäköhän muutkin oikein ajattelee, voi ei eihän täällä olekaan kokonaan vapaita pöytiä, apua voiko tuon miehen viereiseen pöytään mennä istumaan, voiko tässä imettää, pitäiskö vaan häipyä, mitä oikein ajattelin, jne jne jne.

Löysin vapaan pöydän, jonka viereen vaunut mahtuivat sopivasti. Nostin Tredjen rinnalle, suojasin meidät huivilla, ja imetin. Join jättisuurta kahvia ja mussutin tyytyväisenä pullaa. Naapuripöydän mies näytti syventyvän sanomalehteensä. Eikä kukaan ajatellut yhtään mitään.

Tredje nukkui koko kävelymatkan kotiin. Kotona googlailin (tietysti), että olikohan vastasyntyneen kanssa kanssa kaupoilla pyörimiseen jotain rajoituksia. Ja että missä kaikkialla julkisissa tiloissa voi imettää. Ja kaikkea muuta oleellista, johon voisi käyttää myös omaa järkeä ja harkintaa googlailun sijaan.

Kypsä aikuinen, kolmen lapsen äiti se täällä hei!

- Suzie Q

Enemmän kuin tuhat sanaa

Kuva: Anna Dammert.

Kirjoitin aiemmin kokemuksistamme, kun valokuvaaja Anna Dammert kävi meillä kotona kuvaamassa vastasyntynyttä Tredjeä. Tällä viikolla Anna tuli esittelemään valmiita kuvia. Ne ovat niin ihania, että halkean ihastuksesta!

Muutoin viikko on kulunut tiiviisti sohvannurkassa. Edelleen yritys imetyksen tehostamiseksi on kova, sillä Tredjen paino ei vieläkään nouse toivotusti. Siispä täällä tankkaavat nyt intensiivisesti sekä äiti että tytär, toivottavasti tsemppaus alkaisi pian tuottaa myös tulosta.

Suloisia vauvakuvia katsellessa päivät kuluvat onneksi syöttöpuuhissakin nopeasti. Ristiäiskutsukorttiin pitäisi vielä valita ihanista ihanin kuva - mahdoton tehtävä! 😍

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

- Suzie Q

Onnea valmistuville!

School's out!

Vanhin lasten serkuista saa tänään ylioppilaslakin. Omasta lakituksestani alkaa olla (pelottavan) paljon aikaa, tänä vuonna 14 vuotta. Laskinpa juuri, että tuo 14 vuotta on saman verran, kuin nyt on aikaa esikoiseni Hepun lakkiaispäivään, jos hän aikanaan valitsee  lukion - tai sen tulevaisuuden vastineen - ja suorittaa ylioppilastutkinnon. Aika pysäyttävä ajatus, tässähän ollaan tänään ihan vedenjakajalla. Enkä itse todella enää ihan nuori vastavalmistunutta junioriosastoa!

Uskon vahvasti, että kaikki koulutus kannattaa aina. Uuden oppimisen merkitys ei varmasti tulevina vuosina ainakaan vähene. Haaste meille vanhemmille on opastaa omatkin muksumme arvostamaan oppimista pienestä pitäen. Ei ole väliä, kuka on fiksuin, jos on oppinut oppimaan.

Sylintäydeltä onnea kaikille koulunsa päättäville! Älkää koskaan lakatko oppimasta.

- Suzie Q

Ihan kuin olisin joku perheenäiti

Niitä tilanteita tulee edelleen usein. Että näen itseni yhtäkkiä ”kärpäsenä katosta”, katselen ja kuuntelen ihmeissäni että tuossa tuo häärää, ihan kuin joku perheenäiti. Etsii lasten kamoja päiväkodin eteisestä, kiinnittää takapenkkiläisten turvavöitä, pyykkää kolmenkokoisia pikkuvaatteita ja latoo tsiljoonannetta kertaa porkkanatikkuja lautasille. Ihan kuin joku perheenäiti!

Omat mielikuvani perheenäideistä ovat edelleen kiinni lapsuusmuistoissani 80-luvulta. Äidit oli tosi vanhoja ja tosi äitejä, nehän oli aina olleet äitejä, koska kyllähän äidit lapsen näkökulmasta olivat Äitejä isolla Ä:llä - tosi tosi aikuisia nyt ainakin. Äideillä oli kyllä silloin myös permanentit ja popliinitakit, ehkä se oli se oleellinen osatekijä.

Itsestäni ei tunnu yhtään perheenäidiltä. Ehkä se on osa samaa huijarisyndroomaa, joka meitä 30+ naisia ura- ja osaamismielessä (kuulemma) piinaa. Toki teen tällä hetkellä vuorokauden ympäri lähinnä perheenäitijuttuja, ja olen äiti kolmelle, ei siinä mitään. Mutta silti nousen kärpäsenä kattoon ihmettelemään vähintään kerran päivässä. Surrur vaan! Ihan hyvin näyttää sujuvan.

- Suzie Q