sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Making of lapsiperheen joulukortti

Yhtään vauvaa ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä. 

Joulukuinen must-haveni on joulukortit, siis niiden lähettäminen. Olisi ihanaa olla sellainen järkinainen, joka lahjoittaisi joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen ja laittaisi korkeintaan digitaalisessa muodossa joulutervehdyksen ilmoille. Mutta ei. Niin kauan kuin jonkinlainen postilaitos tässä maassa palvelee, minä lähetän joulukortteja.

En askartele, enkä "osaa" ostaa valmiita joulukortteja. Teetän kortit omasta valokuvasta, jossa tietenkin on kolme pientä jouluasuista lasta, oi niin söpösti ja täysin vapaaehtoisesti hymyilevinä tonttulakeissaan likistelemässä. Helppo nakki!

Odotan sitä mystistä hetkeä, että koko perhe olisi kotona päiväsaikaan ja aurinko antaisi valoa edes hetkeksi. Puen lapsille jouluisat vaatteet ja tonttulakit päähän. Vauvalle kuiva vaippa ja lahjukset valmiina isommille, jos esim. uhma (anteeksi: tahtoikä) tai planeettojen huono asento iskeekin niskaan juuri nyt. Tässä vaiheessa on jo kiire: momentum vilahtaa ohi noin minuutissa! "Istukaas hetki vierekkäin noni ja vauva siihen väliin ja kato tänne kato tänne iiiiiihana hymy sanotteko muikku tai jee tai iiiiiihana kato tänne äiti täällä äiti täällä vielä hetki noiiiiiin iiiihania tonttuja noni okei ei tartte enää hyvä hyvä kiitos".

Sitten vähiten pieleen mennyt kuva interwebsiin, kuvakortit tilaukseen ja postista joulupostimerkit ja ne-punaiset-postituskuoret valmiiksi. Kun valmiit kortit kuorineen kolahtavat kotipostilaatikkoon, on jäljellä paras osuus eli osoitteiden kirjoittaminen. Ja kyllä - olen just se ärsyttävä ennakoija, joka yrittää pitää yllä osoitelistaa ympäri vuoden, jotta joulukorttien kirjoitushetkellä olisi kaikkien kummien ja kaimojen asuinpaikat selvillä.

Tunnen muutaman joulusta syttyvän henkilön, joilla on sama joulukorttienlähetysriippuvuus kuin minulla, mutta heillä tauti ilmenee vieläkin vakavampana, eli he askartelevat kortit itse. Siirryn tähän versioon ehkä sitten, kun lapset kieltäytyvät tonttukuvista lopullisesti ja voin teettää glitterin liimailut heillä. Siihen asti - jouluiloa puskee meiltä ympäriinsä neljälläkymmenellä valokuvakortilla, jos vain posti suo.

- Suzie Q

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro!